Miksi cosplayaajat ovat perseestä - minun mielestäni

(Sori Iris, käytän häpeilemättömästi upeaa lausahdustasi)

Varoitus: Tämä teksti sisältää mielipiteitä. Olitte sitten samaa mieltä, eri mieltä tai ette mitään mieltä, jos tulee jotain sanottavaa niin kommentoikaa tähän postaukseen, Facebookiin tai Twitteriin




Koska mieleni tekee kirjoittaa tästä ja sain vihdoin selville miten tämän teen, niin kirjoitan nyt listan asioista, jotka minun mielestäni ovat perseestä cosplayaajissa ja cosplayskenessä.

Tätä kirjoittaessani tämä biisi soi loopilla, suosittelen lämpimästi kuuntelemaan samalla kun luette!




1. Ennakko-odotukset muita kohtaan
En tiedä milloin tämä ilmiö on alkanut, mutta se vaikuttaa aiheuttavan ihan suunnattomasti ahdistusta ja pahaa oloa. Ongelmana on, että odotamme aivan liikaa niin itseltämme kuin muiltakin. Ensimmäisen cossin on ihan pakko olla tosi hyvin tehty. Ensimmäisen esityksen on aivan pakko mennä täysin nappiin, mitään epäonnistumisia ei saisi tulla. Poseerausten pitää olla ammattimallien tasoa, pitää osata tanssia, laulaa, rakentaa koreografioita ja kirjoittaa käsikirjoituksia. Ja mikä parasta, tason pitää vain nousta joka kerta kun aloittaa uuden projektin. Parempi lista kaikista niistä asioista, joita alitajuntaisesti odotamme, että pitää osata, löytyy täältä (vieläpä paljon paremmin kirjoitettuna).
Välillä tulee mieleen Eipäs possu kun mikään ei tunnu kelpaavan
Jostain syystä unohtuu helposti, että se, että sen ensimmäisen asun/esityksen/luennon/videon saa tehtyä, on itsessään voitto ja vähintään onnittelujen arvoinen asia. Kaikki eivät osaa kaikkea valmiiksi ja oppiminen vie aikaa. Se, että joku vapisevana ja ahdistuneena uskaltautuu lavalle tai ryhtyy ompelemaan tekonahkaa vaikka hädin tuskin osaa ommella muutenkaan, on oikeasti tosi iso juttu. Se vaatii rohkeutta, ja vaikka kaikki menisi muuten ihan mönkään, aina voi ajatella että hei, ainakin uskaltauduin vaikka pelotti. Aina on löydettävissä jotain positiivista kaikkein huonoimmassakin suorituksessa. Sitä pitää välillä vaan vähän etsiä.

2. Toisten kunnioittaminen
Tämä on aika paljon sidoksissa ennakko-oletuksiin, sillä aika usein ennakko-oletukset ja todellisuus eivät kohtaa. Silloin petytään, mahdollisesti myös nuristaan asiasta jotain. Toisten kunnoittaminen on todella olennaista aina, kun tehdään jotain muiden ihmisten kanssa. Etkö pitänyt siitä, miten joku teki lempihahmosi asun tietyn kohdan? Kunnioita tätä henkilöä edes sen verran, ettet huutele teatraalisesti, etenkään julkisesti, miten hirveä se mielestäsi oli. Jos on parempi idea siitä, miten toteuttaa jokin asia, voit olla ystävällinen ja tarjota sitä. Haukkumalla on ainakin varmaa, että pahennat vain asianomaisten oloa. Tietenkin, aina ei neuvoja oteta vastaan tai ei välttämättä ole resursseja tehdä paremmin, mutta kiltteys ja ystävällisyys toisia kohtaan ei koskaan ole turhaa. Tänään jollekkin sanomasi mukava asia voi joskus palata piristämään omaa pahaa päivääsi.

Kunnioita ja tule kunnioitetuksi, ei siinä sen ihmeempää ole.
Olennaista on, että vaikka olisi pahaa sanottavaa, yrittää silti välittää viestin siitä, että arvostaa toisen yritystä. Aina voi kehua toista yrittämisestä ja uskaltamisesta. Jos muistaa omat Ekat Kertansa, voi yrittää miettiä miten itse olisi reagoinut, jos joku olisi puhunut sinun tekemisistäsi pahaa. Miltä se olisi tuntunut? Olisitko itse silloin jatkanut yrittämistä? Kannattaa aina miettiä omalle kohdalle miltä jokin asia tuntuisi. Jos siihen ei itse pysty, voi kysyä kaverien kokemuksia. Aina on keino, jos jaksaa yrittää.

3. Avuliaisuus
Tämä on liitoksissa aikalailla kaikkeen mitä tässä harrastuksessa voi tehdä, tapahtui muiden harrastajien kanssa kommunikointi livenä tai digitaalisesti. Tämä ongelma toisaalta menee hyvin syvälle psykologiaan ja yhdyskuntarakenteisiin, mutta haluan silti tuoda tämän esille. Ilmiö on siis individuaalinen kultuuri. (Jos termi ei ole tuttu, hyvä tietopaketti löytyy täältä.) Ongelman ydin on siinä, että tärkeintä on minä itse. Muita saatetaan auttaa toisinaan, mutta ykkösenä on kuitenkin aina oma onnistuminen. Kilpailemme keskenämme alitajuntaisesti, vaikka emme sitä haluaisi. Näemme muiden tekevän aivan todella upeita asuja ja voittavan kisoja ja haluamme olla parempia, vaikka pahin vihollisemme (jos niin voi edes sanoa) on korviemme välissä.

Kuten olen jo aiemmin todennut, vaikka se olisi sinulle itsellesi aivan minimaalisen pieni asia, jollekkin toiselle se voi olla juurikin se, mikä ratkaisee pitkäaikaisen ongelman. Yksi mukava sana voi piristää pitkään, yksi neuvo voi auttaa edistymään harppauksin. Ihan niinkuin toisen roska voi olla toisen aarre, toisen arkinen neuvo voi olla toisen suurin apu.

Autetaan toisiamme kuten tämä kilpikonna
Universaalia parasta ei voi olla. Ei voi olla universaalisti kaunein, komein, mukavin, taitavin. Planeetalla, jolla asuu yhdeksän miljardia ihmistä, on silkkaa hulluutta ajatellakaan olevansa Kaikista Paras. Koska jokaisella on eri käsitys parhaasta, kauneimmasta ja mukavimmasta. Sinun parhaasi ei ole jonkun toisen paras, eikä sen tulekaan olla. Aina voi kuitenkin yrittää oman parhaansa. Voit aina olla paras sinä. Ja siihen on aivan erinomainen idea yrittää pyrkiä.

4. Voima ja sen käyttäminen
Meillä kaikilla on voimaa vaikuttaa asioihin. Se mitä sanomme, se miten toimimme ja miten kohtelemme toisiamme, heijastuu muihin ja aikanaan meihin itseemme. Välillä tätä voimaa käytetään väärin. Anonyymit vihalangat, toisista juorujen levittäminen somessa ynnä muu huono kohtelu vaikuttaa koko skeneen, ketjureaktiona. Yksi ihminen pahoittaa mielensä, pistää samalla mitalla takaisin ja homma vain jatkuu loputtomiin kunnes ehkä vihdoin väsytään. Meillä kaikilla voisi olla paljon hauskempaa harrastaa, jos kaikki noudattaisivat hyvin yksinkertaista elämänohjetta, jota itse yritän noudattaa parhaimpani mukaan:

"If you are patient
in one moment of anger
you will escape
a hundred days of regrets."

Kuumakalleilu ja ikävien asioiden levittäminen ei loppupeleissä auta mitään. Se voi helpottaa oloa pienen hetken, mutta todennäköisesti myöhemmin alkaa kaduttaa. Tunteita ei voi pyyhkiä pois, mutta se, miten sitä tunnetta hyödyntää, vaikuttaa paljon. Vaikka juuri nyt tekisi mieli vain huutaa ja kirota miten paskaa kaikki on, jos antaa hetken olla ja on vain hiljaa ja miettii tarkkaan mitä haluaa sanoa ja miten, säästyy paljolta pahalta ololta. Kun mieli on rauhallinen, saa aikaan paljon enemmän ja paljon tehokkaammin, kuin vihaisena ikinä.
Yksi väärä sana tai teko ja anonyymit on kimpussa.

5. Liiallinen uhrautuminen
Usein saa kuulla tai lukea siitä, miten ihmisille on tullut hyvin vakavia ongelmia pelkästään sillä, että cosplayhin uhrataan liikaa henkisiä ja konkreettisia resursseja. Sairastutaan useasti peräkkäin stressin takia, syömishäiriö puhkeaa, masennus ja ahdistuskohtaukset iskevät. Kulutetaan kaikki voimavarat loppuun kunnes saavutetaan burnout ja nukkuminen onnistuu vain muutaman tunnin itkemisen jälkeen.

Miksi me, rakkaat ihmiset, teemme tälläistä itsellemme? Tämä on harrastus. Harrastukset eivät ole pakollisia. Saa tehdä juuri niin paljon ja juuri silloin, kuin itselle sopii. Hyvää jälkeä saa aikaan itkemättä itseään uneen öisin tai joutumatta hankkimaan ammattiapua mielenterveydellisiin ongelmiin. Jos tuntuu siltä, ettet jaksa juuri nyt yhtäkään tikkiä tai maalikerrosta enempää, niin jätä kesken ja jatka sitten kun jaksat. Kyrsiikö skene? Sulje kone tai kännykän netti ja tee jotain mikä ei liity ahdistuksesi aiheeseen. Melkein aina stressin voi välttää valmistautumalla tai kiertämällä

Kun asiat eivät suju  niin kuin niiden pitäisi.

Valmistautuminen: Aloita ajoissa. Mieti etukäteen missä järjestyksessä toimit, mitä on tärkeintä hankkia ensimmäisenä ja mitä voit hankkia myöhemminkin. Älä tee useaa pukua/esitystä/ohjelmaa yhtäaikaisesti, tee yksi kerrallaan ne alta pois. Aloita helpoimmasta ja siirry vaikeampaan.

Itsekin voisin alkaa noudattaa tätä ohjetta..
Kiertäminen: Jos purat sitä yhtä tiettyä saumaa jo viidettätoista kertaa tänään, siirry tekemään jotain muuta jos tuntuu että jaksat ja haluat. Ei kannata pakottaa itseään tekemään jotain, jos ei vain tahdo sujua. Pidä tauko, tai jatka huomenna. Pitkään saman asian tekeminen muuttuu puuduttavaksi ja turhauttavaksi, jos sitä ei saa onnistumaan halutulla tavalla. Ei ole mikään synti pitää taukoja että aivot saavat hetkeksi muutakin mietittävää kuin sen vasempaan olkasaumaan joka kerta syntyvän rypyn.

6. Cossin arvostelu naamakertoimen perusteella
Valitettava totuushan on, että kenelläkään meistä tuskin on animenaamaa tai virheetöntä ihoa. Tästä huolimatta jostain syystä arvostelemme toisten ihmisten cosseja cossaajan naamakertoimen tai ruumiinrakenteen perusteella, vaikka tälläinen käytös on aivan tarpeetonta ja törkeää. Kukaan ei voi geeneilleen mitään, ja koko cossin tuomitseminen naamakertoimen perusteella on ehkä typerintä mitä voi tehdä. (Jos tiedätte jotain typerämpää, kertokaa toki.)

Cossi on kokonaisuus, joka rakentuu yhtälailla niistä ommelluista ja askarrelluista osista, kuin meikistä, peruukeista, asusteista ja ihmisen omasta fysiikasta. Cosseja tulisi arvostella aina kokonaisuuksina, sillä jokainen on todennäköisesti heikko jollakin cosplayn osa-alueella. Jotakuta ei ole siunattu upeilla säärillä, yhtä litteällä vatsalla ja toista photogeenisillä kasvoilla. Jos huomaat muiden cosseja katsellessasi, että joku ei ymmärrä lainkaan miten meikkaisi tai feikkaisi itsensä enemmän hahmon näköiseksi, mutta sinä taas tiedät, tarjoa kohteliaasti apuasi. Keinot on monet, mutta kaikki eivät niitä tiedä. Apua tarjoamalla ei menetä mitään, ehkä vain hetken aikaa, mutta siitä voi saada takaisin paljon kiitosta. Eikö jo kiitosten saaminen ole ihan tarpeeksi iso palkkio auttamisesta?

Tämän enempää minulla ei tule juuri nyt mieleen. Jos jollain teistä, jotka tämän luette, on jotain omia ajatuksia, niin todellakin kertokaa ne! Haluan kuulla, haluan keskustella, ja yksin sitä on aika vaikea tehdä. Ei ole sinänsä väliä, mitä kautta otatte kontaktia, mutta jos edes pikkiriikkisen tekee mieli sanoa jotain niin sanokaa se. Myöskin jos ei ole mitään sanottavaa niin ei tarvitse pakottaa itseään kommentoimaan mitenkään.

Ensi kertaan, milloin se lieneekään!

-Bardiel

Kommentit

  1. Totta turiset, ihmiset tuntuu unohtavan monessa kohtaa, että cossaajia tulisi kohdella niinkuin ihmisiä yleensä, ja tärkeimmät asiat eli käytöstavat opitaan jo päiväkodissa. En ole itse photogeneettinen, enkä kauhean hienoilla skilleillä varustettu cossaaja, mutta sen ei silti pitäisi estää ketään NAUTTIMASTA cosplaysta. Ihmiset tuntuu usein unohtavan senkin, että jos jostain ei tykkää, niin ei pidä sitten katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta puhut, että ne käytöstavat opitaan tosi varhaisessa vaiheessa. Jos lapselle ei kukaan tule sanomaan, ettei toisia saa haukkua, niin ei se tapa myöhemmällä iällä tule häviämään mihinkään. Huonoa käytöstä ei paranneta sillä, että annetaan vain olla, sillä vain näytetään ettei se mukamas haittaa.

      Tuntuu välillä siltä, että ihmisiltä puuttuu nykyisin empatiakyky täysin. Ei osata kuvitella omalle kohdalle miltä se tuntuu, kun joku haukkuu tai arvostelee hyvin epäkohteliaasti. Joskus tietenkin saatetaan vain ymmärtää toisen sanoja väärin, mutta kyllä jokainen huomaa kun ei enään edes yritetä olla mukava. Kaikkihan me tätä huviksemme teemme, niin miksi vaivautua pahentamaan toisten oloa?

      Jokainen harrastaa eri syistä mutta pohjimmiltaan me kaikki haluamme varmasti sitä, mitä sanoitkin: nauttia cosplaysta. Jokainen tekee sen vain eri tavalla. Joku nauttii cosplaysta voittamalla kisoja, toinen nauttii ottamalla upeita kuvia, joku nauttii vain katsomalla muiden cosseja, ja joku nauttii siitä että saa pistää itseään taas kerran hakaneuloilla sormeen.

      Poista
  2. Olen todellakin samaa mieltä kanssassi, ja muutenkin nuo ovat todellisia ongelmakohtia, joista pitäisi keskustella yleisellä tasolla. Varsinkin se, jos cosplay alkaa aiheuttamaan mielenterveysongelma ja muita sairauksia. Se on vakavaa, eikä se ole mikään leikinasia. Itse olen tämän kokenut, varsinkin siinä kohtaan kun löysin blogikirjoituksen missä joku joka sanoi olevansa cosplay elitisti haukkui minua ja mun ensimmäistä cossia ihan lyttyyn, eikä hän edes tuntenut minua, enkä itse ollut ikinä edes kuullut hänestä tai hänen blogistaan. Hän linkkasi itse sen postauksen minulle viimevuonna, ja se oltiin kirjoitettu 2007.

    Ahdistuin ja masennuin tosi pahasti siitä, ja aloin ahdistumaan siitä, että kuinka monet ovat sitä mieltä että minun cossini on paskoja ja että mä olen huono ihminen? Se oli pelottavaa, ja varsinkin kun en edes tiennyt koko henkilöä, enkä edes tiennyt minne olisin voinut mennä ja etsimään hänet käsiini ja kysyä häneltä suoraan että onko hänellä nyt tosi hyvä fiilis ittestänsä. Jotkut ihmiset ovat vain sadistisia, ja rakastavat sitä jos voivat satuttaa jotakuta kanssa harrastajaansa.

    surullinen totuushan on se, että kaikissa harrastuksissa on aina se 2% joilla se harrastus nousee nuppiin ja he alkavat myrkyttämään ympäristöönsä. EIkä sille voi juurikaan tehdä melkein yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala kuulla että olet joutunut kestämään tuollaista käytöstä, mutta kannattaa aina muistaa että jos jotakuta häiritsee se mitä sinä teet, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Jos itse olit tyytyväinen ensimmäiseen cossiisi, sinun ei tarvitse välittää siitä mitä joku urpo internetissä sinusta sanoo. Ihan kuten tekstissäkin sanoin, sinun parhaasi ei ole jonkun toisen paras, ja tärkeintä on tehdä oma parhaansa.

      Siitäkin huolimatta, valitettavasti, jotkut haluavat tyrkyttää omia mieltymyksiään muille ja vaativat näitä muuttumaan heitä miellyttäviksi. Vaikka emme voikaan täysin poistaa sitä, että jotkut kokevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan muita, voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä tapahtuu.

      Mitä vähemmän itse arvostelemme muita pahasti ja osoitamme käytöksellämme, ettei se ole hyväksyttyä käytöstä, sitä vähemmän sitä toivottavasti tapahtuu. Anonyymisti vihaa tulee saamaan niskaansa aina, koska kaikkia ei voi miellyttää, mutta ainakin voimme hiukan hillitä vihaajien määrää - lopettamalla itse vihaamisen.

      Poista

Lähetä kommentti